Miten standardointi edistää uraani ja liiketoimintaa?

1. Kuka olet ja missä määrin osallistut standardointiin?

Olen Pauline Mourlon, koulutukseltani insinööri. Erikoistuin tutkimaan ihmisen toiminnan vaikutusta ympäristöön. Työskentelen nyt Schneider Electricissä, missä olen ympäristöstandardoinnin johtaja teollisen automaation liiketoimintayksikössä.

Edustan Schneider Electriciä kansainvälisessä, eurooppalaisessa ja ranskalaisessa standardointityössä liittyen kestävään kehitykseen. Keskityn Ecodesign-menetelmiin materiaalitehokkuuden lisäämiseksi erityisesti kiertotalouden tarpeisiin.

2. Kuinka ja miksi tulit mukaan standardointiin?

Ensimmäinen kohtaamiseni standardoinnin kanssa oli sääntelyn kautta. Vietin ensimmäisen insinööriopintoharjoitteluni rakennusalalla. Joten ensimmäiset tehtäväni ammattimaailmassa liittyivät valmistajien avustamiseen uusien ympäristömääräysten, lähinnä ranskalaisten ja eurooppalaisten, käyttöönotossa.

Tutustuin standardoinnin maailmaan opintojeni loppuharjoittelussa Schneider Electricissä. Aikaisempi työni Schneider Electricissä liittyi materiaalitehokkuuden ympäristönormien yksityiskohtaiseen analyysiin ja niiden vertaamiseen yrityksemme tuotesuunnittelumenetelmiin.

Tämä kokemus ei enää ollut pelkästään nykyisen sääntelyn käyttöönottoa, vaan myös uusien menetelmien ehdottamista ja luomista tulevien määräysten ja pyyntöjen noudattamiseksi. Minulla oli hieno mahdollisuus saada koulutusta standardoinnin periaatteista ja tavoitteista kahdelta ohjaajalta, jotka olivat itse mukana standardoinnissa.

Martial Patra, standardointipäällikkö ja puheenjohtaja CEN:n ja CENELECin koordinointiryhmässä, johon kuuluu tärkeimpiä eurooppalaisia sidosryhmiä, jakoi kanssani tietonsa ja näkemyksensä yleisestä tarpeesta standardoida ekosuunnittelukysymyksiä. Hän on mukana myös maailmanlaajuisesti tuotekohtaisten standardointialueiden kanssa, mikä liittyy eurooppalaisiin toimiimme. Tämä antoi minulle myös laajemman käsityksen ympäristönäkökohdista.

Toisaalta, Thierry Cormenier, joka on mukana myös tuotekohtaisissa komiteoissa, pystyi tarjoamaan minulle näkemyksensä ja tietonsa teknisistä aiheista ja hänen globaalista standardoinnin näkemyksestään, mukaan lukien tiettyjen ja yksityiskohtaisten konsensukseen perustuvien neuvottelujen merkitys standardien soveltamiseksi tuotteisiin, järjestelmiin ja palveluihin.

Tämä koulutuskokemus auttoi minua ymmärtämään teknisten asiantuntijoiden kyvyn suoraan vaikuttaa uusien standardien laatimiseen ja vaikuttaa Euroopan kokonaisstandardointistrategioihin. Tämä "tiedon siirtämisen" työ vakuutti minut standardoinnin tärkeydestä yritykselle.

Tämän yhteistyön jälkeen tulin mukaan standardointiin: liityin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin teknisiin komiteoihin ja aloitin standardointitoimintani kestävän kehityksen parissa.

3. Vuosi 2023 on Euroopan taitojen vuosi. Mitä lisäarvoa tai erityisiä taitoja arvelet standardoinnin tuoneen urakehityksesi tueksi?

Yksi pääasiallisista standardien laatijoiden kehittämistä taidoista on kyky kerätä ideoita ja saavuttaa konsensus. Tätä ammattia harjoittaakseen on aina oltava sekä vaaka- että pystysuuntainen näkemys. Mielestäni vaakasuora näkemys tarkoittaa ymmärtämistä, mistä standardoinnin tarpeet tulevat ja mihin etuihin standardeja voidaan käyttää.

Pystysuora näkemys mahdollistaa yhteyden luomisen teollisuuden teknisten toimintojen, sen kyvyn luoda tavaroita ja palveluita, ja kaikkien muiden standardoinnissa mukana olevien sidosryhmien strategisten tavoitteiden välillä.

Standardointi on useiden toisiinsa linkittyvien kysymysten risteyskohdassa: Euroopan yhtenäismarkkinat, Euroopan lainsäädännölliset tavoitteet, teknologiset innovaatiot ja Euroopan jäsenvaltioiden sosiaaliset ja ympäristölliset tarpeet. Kaikkia näitä eri kysymyksiä on hallittava diplomaattisesti.

Tämä tarkoittaa, että standardin laatijat ovat myös neuvottelun asiantuntijoita, saavuttaakseen tarvittavan konsensuksen Euroopan tarpeiden täyttämiseksi, muiden pois sulkematta. Heidän on ymmärrettävä ja pidettävä ehdotettuja ideoita esillä ja löydettävä niille yhteinen nimittäjä lopullisen standardin pohjaksi.

4. Monille yrityksille on vaikeaa tunnistaa todellinen arvo sijoittamisessa standardointiin. Miten tämä voisi muuttua?

Sanoisin, että sijoittamisen todellinen arvo standardointiin näkyy pitkällä aikavälillä. Standardien mahdollisuudet voivat edistää uusia liikkeitä tietyillä aloilla, mutta vasta pitkien valmisteluaikojen (ennakoivat tutkimukset ja luonnostelu) ja sovellusvaiheiden (sidosryhmien sopeutuminen) jälkeen.

Kansainvälisten yritysten osallistuminen standardointikomiteoihin on erityisen vahvaa. Sen sijaan pk-yritykset osallistuvat usein standardointiin vain epäsuorasti, kauppajärjestöjen tarjoaman tuen ansiosta. Pk-yritykset eivät ehkä näe standardointiin sijoittamisen todellista arvoa, koska he eivät osallistu siihen suoraan tai heidän on investoitava liikaa rahaa suoraan osallistumiseen. Sen sijaan yritykset soveltavat vain julkaistuja standardeja. Kansainväliset yritykset puolestaan voivat esittää mielipiteensä ja osallistua suoraan standardien luonnosteluun koko CEN- ja CENELEC-prosessin aikana.

Budjettikysymysten lisäksi suuremmat yritykset pystyvät usein, suuremman henkilöstöresurssinsa ansiosta, ottamaan strategisen, pitkän aikavälin näkemyksen sääntelystä ja standardoinnista. Selitettynä: standardin elinkaari ulottuu 8 tai 10 vuoden ajaksi, sen luomisesta sen soveltamiseen ja sen vaikutukseen liiketoimintamalliin. Tämä tarkoittaa, että standardointistrategiaa, osana yrityksen yleistä strategiaa, on keskusteltava säännöllisesti korkeimmalla yritystasolla.

Jos yritykset tunnistavat standardoinnin todellisen arvon, heidän on tiedettävä enemmän standardointiammateista. Yksi tapa houkutella heitä olisi tarjota koulutuskursseja, joilla selitetään budjettijakoja, asiantuntijavaatimuksia ja pitkän aikavälin sijoitetun pääoman tuottoa. Kaikille avoimet konferenssit voivat aloittaa tämän koulutuslähestymistavan.

Koulutuksen lisäksi voitaisiin luoda tarkkoja indikaattoreita standardin mahdollisesta vaikutuksesta liiketoimintamalliin ja varoituksia/tietoja kysymyksistä, jotka perustuvat standardin virheelliseen soveltamiseen, mikä kannustaisi kaikkia valmistajia investoimaan yhä enemmän standardointiin.

5. Miten teollisuus voi varmistaa standardointitaitojen ja -tiedon tehokkaan kehittämisen?

Jotta voitaisiin kehittää taitoja ja tietoa standardoinnista, teollisuuden standardoijien on pysyttävä ajan tasalla teknisten toimintojen kanssa ja pidettävä yllä yrityksen osaamista ja huipputekniikkaa. Näin he pystyvät ehdottamaan johdonmukaisia standardeja todellisten teollisten kykyjen mukaisesti.

Toinen tärkeä näkökohta on tiedon jakaminen. Mielestäni on elintärkeää, että standardoijat siirtävät tietoaan ja pitävät säännöllisesti ja hedelmällisesti yhteyttä muihin alalla oleviin ihmisiin. Koska standardoinnissa on epäedullinen ikäpyramidi, jossa suurin osa on senioriasiantuntijoita tai jo eläkkeellä olevia ihmisiä, nuorten ja uusien standardoijien koulutus on tultava senioriasiantuntijoilta, jotta tarvittava tietotaito siirtyy. Näin yritykset voivat säilyttää ajan myötä hankkimansa taidot. Toisaalta nuoret ja uudet standardoinnin asiantuntijat tuovat myös uutta tietoa, josta senioriasiantuntijoilla on hyötyä. Mutta tämä on tehokasta vain osana pitkän aikavälin yritysstrategiaa ja investointia.

6. Ilmastonmuutos on monimutkainen haaste, joka on Euroopan etusijalla. Standardit ovat avainasemassa Euroopan vihreiden tavoitteiden saavuttamisessa. Mitkä ovat erityiset taidot, joita standardien tekijöiltä vaaditaan tehtävän suorittamiseen?

Näkemykseni mukaan standardien tekijöiltä tarvittavat erityistaidot ovat kyky ottaa huomioon kaikki ympäristövaikutukset samanaikaisesti. On tärkeää, ettei keskity vain yhteen vaikutukseen, vaan katsotaan CO2-vaikutuksen ulkopuolelle ja arvioidaan tuotteen suunnittelun kaikki ympäristöseuraukset sen koko elinkaaren ajan.

Joten on aina tärkeää ottaa askel taaksepäin teollisista toiminnoista. Ymmärtääkseni ympäristökysymyksiä, mielestäni on myös elintärkeää ymmärtää ihmisten toiminnan ja heidän tulevien elinolojensa vaarantamien kysymysten välinen yhteys. Tällaisella näkemyksellä on sitten mahdollista ottaa huomioon talousmarkkinoiden tarpeet ja tavoitteet varmistaen samalla ympäristövaikutusten jyrkkä vähentäminen ja kehittämällä uusia standardeja Euroopan ja maailmanlaajuisten tavoitteiden mukaisesti.

Euroopassa Green Deal kattaa erittäin laajan aihealueen, ja lukuisat työryhmät kehittävät standardeja tai ohjeita sen mukaisesti. Nämä työryhmät eivät välttämättä ole riittävän yhteydessä toisiinsa. Ympäristöstandardoijien on siis oltava monipuolisia toimiakseen tällä alalla. Sisäisen koordinoinnin tehostaminen CEN:ssä ja CENELEC:ssä lisääntyneiden webinaarien ja standardointiin liittyvien työpajojen kautta tulisi tehdä ympäristöstandardoinnin työtä vähemmän monimutkaiseksi.

Nyt, jotta Euroopan tavoitteet voitaisiin saavuttaa, joitakin erityisiä taitoja tarvitaan: ensinnäkin standardoijien on tunnettava monia eri aloja - mikä ei ole helppoa saavuttaa. Heidän on sitten oltava kykeneviä tiivistämään sekä hahmottamaan yleiskuvaa kaikista standardointitoiminnoista. On myös ratkaisevan tärkeää tunnistaa laajemman ympäristötyön keskeiset kysymykset, markkinoiden tarpeiden, sääntelyvaatimusten ja saavutettavissa olevien ympäristörajojen välillä.

7. Lopuksi, mitä CEN ja CENELEC voivat tehdä parantaakseen nuorten ja yleisemmin uusien ihmisten osallistumista standardointiin?

Koulutukseni aikana sain hyvin vähän tietoa standardoinnista ja hyvin vähän tietoa standardien merkityksestä teollisuudelle. Vasta koulutukseni lopussa ymmärsin, mikä standardi on, mikä vaikutus sillä voi olla teollisuuden alalla ja kuinka vahvasti se on yhteydessä sääntelyyn. Olisi ehkä mielenkiintoista sijoittaa aikaa ja resursseja nuorten kouluttamiseen ja tarjota luentoja yliopistoissa, jotta heidät voitaisiin tutustuttaa standardointiin ja sen merkitykseen jokaisessa ammatillisessa toiminnassa.

Kuten sanoin aiemmin, senioriasiantuntijoiden on koulutettava nuoria ammattilaisia ohjaamalla heitä. Tämä lähestymistapa voi tulla suoraan hallituksilta tai CEN:n ja CENELEC:n aloitteista, jotta tieto siirretään ja nuoret ovat hyvin koulutettuja. Tämä voi olla muodossa luentoja yliopistoissa tai oppisopimuksia yrityksissä.

Jos se ei ole jo voimassa tietyissä maissa, hallitukset ja Eurooppa voivat myös tarjota verohelpotuksia standardointityöntekijöiden palkkaamiseen. Tämä helpottaisi nuorten ammattilaisten osallistumista standardointiin ja vapauttaisi yritysten budjetteja uusien asiantuntijoiden kouluttamiseen.